Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Neofani

22.01.2012 16:07
Arvaa!!!Lopeta roskaposti, vaikka en käy tääl enää!!!

Nimi: laura

13.01.2012 16:55
paljo mä saan rahaa?

Nimi: laura

13.01.2012 16:55
pikku mansikka kakkasi housuun ja heitin sen roskikseen. sit se kuoli.

Nimi: Geomac

05.06.2011 16:18
//Luin kyllä, ettei mielellään tarinoita mutta haluan tehdä tän loppuun!

Jatkoa...

Yllättäen näin Sempun neon Myrskyn edessäni. Menin hänen luokseen ja tervehdin häntä. Sitten kysyin:
- Mitenkäs teillä menee?
- Ei kehumista... Äiti hankki uuden neon... Lumen tilalle. Näin että hänen oli hankala sanoa Lumen nimi ääneen. Näytti jopa siltä, että hän pidätteli itkua.
- Anteeksi muuten, kun en tullut hautajaisiin. En ehtinyt, kun Kristy sai töitä ja Geon ja Pollyn koulu alkoi...
- Ei se mitään. Tuntuu vain siltä, etten koskaan pääse siitä yli... Ettei elämä voi jatkua... Tahtoisin olla myös kuollut Lumin kanssa. Tai hänen sijastaan...
- No älä nyt noin sano! Totta kai sinä pystyt jatkamaan elämäsi normaalisti. YllättäenJuniper saapui luoksemme. Hän halasi Myrskyä lohduttavasti ja sanoi:
- Lumi on onnellinen Taivaasa. Mutta hän sulee teidän suluanne. Hän toivoo, ettette unohda häntä, mutta että jatkatte elämäänne. Muuten hän tulee yhä sulullisemmaksi. Sitähän et halua? Hämmästyin Juniperin puhetta. Hänhän kuulosti ihan aikuiselta!
- En halua. Myrsky kuiskasi hiljaa. Sitten hän nosti katseensa minuun ja sanoi:
- Hyvä on. Minä yritän jatkaa elämääni. Mutten unohda Lumia ikinä! Sitten näin hänen suupielessään hymyn häivähdyksen ja hän lähti pois. Katsoin ihmeissäni Juniperiä.
- Siis täh? Milloin sinä tuommoisen puheen keksit?
- Äsken. Jumala kerltoi, mitä minun pitää sanoa. 'No voihan...! Minulla on ne kaikkein oudoimmat neot. Kaksi riitaisaa dinosaurusta, Jumalaan uskova orava... Kristy on kyllä järkevä. Hyvä niin.' mietiskelin itsekseni kun kuljimme kohti puistoa. Puistoon saavuttuamme menimme Juniperin kanssa hiekkalaatikolle ja opetin sille, että parhaat hiekkalinnat rakennetaan märästä hiekasta. Rakensimme ison hienon linnan, mutta Juniper kyllästyi pian ja se tahtoi keinua. Yllättäen Juniper huomasi kauniin punaisen lohikäärmeleijan liitävän taivaalla. Ja silloin tajusin, että olisin voinut ottaa mukaan myös Geon sinisen leijan. Mutta ei sitä nyt enää jaksaisi hakea. SItten opetin Juniperille hulahulavanteen käyttöä, mutta se halusi vain hyppiä sen läpi. Sitten yritin opettaa Hyppynarulla hyppimistä, ja kas vain! Juniper oppi nopeasti. Pian se keksi jo omia hyppynaruleikkejä. Mutta kello oli jo paljon, joten pitäisi mennä kotiin ennen kuin Geo ja Polly tulisivat koulusta.

Jatkuu... (Taas koska en keksi mitään sry)

Nimi: Geomac

04.06.2011 11:57
Tänä aamuna heräsin siihen, että auringon valo tunki verhoista läpi. Ihmettelin miten se on mahdollista, sillä verhoistani ei päässyt aurinko läpi kovinkaan helposti. Sitten tajusin; Polly oli vetänyt verhot auki.
- Polly, mitä sinä...? Miksi avasit verhot?
- Koska kello on jo paljon. Kristy käski herättää sinut että saadaan aamupalaa. Se lähti jo töihin.
- Täh? Mitä kello on? Katsoin kelloon ja huomasin, että se oli varttia yli seitsämän. Koulu alkaisi yhdeksältä, eikä olisi hirveästi aikaa pelleillä. Nousin vikkelästi ylös ja puin päivävaatteet. Hetken hakittuani laitoin käteeni Nomination-korun, jossa oli Unin pää, Unin kenkä ja kaksi Flotsamia. Sitten menin laittamaan aamiaistavikkeet pöytään. Polly kävi sillä välin kiskomassa Geon ylös. Kun olin saanut kaikki aamiaistarvikket pöytään, Polly saapui raahaten Geoa perässään. (Siis todellakin raahaten!) Juniper käveli heidän perässään. Autoin Juniperin sen omalle tuolille ja istuimme kaikki syömään. Kun olin syönyt kysyin:
- Onkos läksyt tehty? Ja reput pakattu? Kuulin kaksi myöntävää vastausta.
- Teen teille vielä eväät, odottakaa hetkinen. Pakkasin molempiin Käärmelaatikoihin kaksi kinkkuleipää, omenan ja muffinssin.
- Muistakaa, että syötte muffinssin vasta lopuksi!
- Joo joo äiti, kyllä me osataan koulussa olla! Mehän ollaan käyty siellä jo... Pari viikkoa! Geo sanoi minulle. Huokaisin ja pakkasin käärmelaatikot molempien reppuihin.
- Osaattehan reitin? Menkäähän jo! Kuulin taas kaksi myöntävää vastausta. Geo laittoi siniset lenkkarinsa jalkaan ja sinisen hihattoman paidan päälleen. Kainaloonsa hän nappasi skeittilaudan ja selkään repun. Polluy taas puki päälleen Luuhupparin, mutta jätti kengät kotiin.
- Ei niitä oo pakko pitää! Hä vastusteli kun tyrkytin hänelle kumisaappaita. Ne siis jäivät kotiin. Fisher tuli ovelle vilkuttamaan, kun neoni lähtivät kouluun. 'Onkohan heillä liikuntaa tänään, jotta Kristy voisi opetaa heitä', minä mietin. Sitten aloin leikkiä Juniperin kanssa. Luin sille satukirjaa, leikimme pikkuautolla ja junalla, rakensimme oikein ison tornin palikoista, ja kaadoimm sen marmorikuulien ja superpallojen avulla. Sitten pelasimme korttia, ja annoin tahallani Juniperin voittaa. Yritin opettaa sille myös shakin sääntöjä, mutta se ei jaksanut kuunnella vaan heitteli nappuloilla tomaattipehmoleluaan. Sitten päätin, että lähtisimme ulos. Otin mukaan hulahulavanteen, hyppynarun, väkkärän ja hiekkalinnamuotin, mutta jätin polkupyörän kotiin, sillä se oli liian iso Juniperille. Autoin sitä saamaan jalkaansa kukkalenkkarit. Sitten lähdimme ulos. Jouduin vähän väliä pysähtymään ja odottamaan, että Juniper saisi minut kiinni, koska se jäi joka väliin katselemaan kukkia tai perhosia.
Jatkuu...

Nimi: Kuppi

03.06.2011 20:22
Aamulla heräsin siihen, että jokin pyöreä ja kova hyppi päälläni. Raotin toista silmääni ja näin mikä hyppijä oli. Karttakuvioinen muna. "Ei vielä ole Aprillipäivä", sanoin ja käänsin kylkeä. Silloin muna tuli lähemmäs kasvojani ja alkoi tuuppia minua naamaan. "Lopeta!" huusin ja työnsin munan kauemmas. Mutta olin jo aivan hereillä. Katsahdin munaan ja sitten tajusin mikä se oli; eilen hakemani neonmuna, jolla ei vielä ollut nimeä. "Hei ikkuinen! Anteeksi, että tuupin sinua", lepertelin munalle ja silittelin sitä. Sitten menin aamiaiselle. Söin kaksi paahtoleipää mansikkahillon kera. Syötyäni puin päivävaatteet ja päätin lähteä munan kanssa ulos. Vein sen puistoon, jossa laitoin sen vauvakeinuun. Mutta se vierähti pois rakosesta, johon kuului laittaa jalat. Katsoin ettei munaan tullut säröjä ja huokaisin helpotuksesta; ei naarmun naarmua. Sitten päätin ostaa jäätelön kioskista, koska oli kuuma ilma. Otin manikkatutin. Muna tietysti lipesi käsistäni ja tötterö tippui maahan, ja sen perään muna joka meni ihan jäätelöön. Päätinkin siis lähteä kotiin pesemään munan. Kotiin saavuttuani menin kylpyhuoneeseen ja laskin ammeeseen lämmintä vettä. Sitten laitoin sinen paljon pesuainetta, jotta tulisi paljon vaahtoa. Sitten hain munan ja laksin sen veteen. Se kellui hetken paikallaan, sitten se akoi kieppua sinne tännne kunnes putosi reuna yli. Hetken mietittyään se lähti vierimään ovea kohti. JA minä perässä. Jahtasin munaa ympäri taloa,kunnes sain sen ajettua nurkkaan. Sitten nappasin sen ja vein sen takaisin kylpyyn. Tällä kertaa pidin kunnolla kiinni. Kun muna oli puhdas, kuivasin sen hyvin pyyhkeellä ja päästin vedet poisammeesta vetämällä tulpan irti. Muna oli sillä välin karannut ja jollain ihmeen kaupalal päässyt hyppäämään sohvalle. Se oli saanut telkkarin auki ja katsoi nyt lastenohjelmaa nimeltä Jumppi maailmanmatkaaja. Katsoin ohjelmaa munan kanssa, kunnes se loppui. Muna piti siitä ohjelmasta. Sitten keksin, että munalla pitäisi olla nimi. Sitten kysyin: "Muna, tahtoisitko olla nimeltäsi Jumppi? Sen ohjelman mukaann?" JA muna vikisi myöntävästi. Niin muna sai nimekseen Jumppi. Sitten menin syömään pinaattilettuja. Sen jälkeen pelasin Jumpin kanssa lautapelejä, olin juoksukilpailua ja muuta kivaa. Sitten pelasimme tietokoneella helppoa matopeliä. Annoin Jumpin voittaa. Pian olikin jo niin myöhä että kävimme nukkumaan. LOPPU

Ps. Sori lyhyt tarina, kun en keksi munasta mitään.

Nimi: Semppu

05.05.2011 16:41
Heräsin aamulla ja makasin sängyssä. Mietin eilisillan ajatustani. Nousin ylös ja puin vaatteet päälle. Menin alakertaan. Suklaa oli keittänyt kahvia. Myös Bulu ja Myrsky olivat nousseet. Bulusta oli yön aikana tullut vanhus! Kaadoin itselleni kahvia ja istuin pöytään. Kaikki siemailivat kahvejaan. "Hei kuulkaa, mitä sanoisitte, jos...", aloitin. "Niin mitä?" Myrsky kysyi. "Minä tässä ajattelin vain, että jos...tuota...ottaisimme orpokodista oman pienen neon!" sain sanottua. Kaikki katsoivat minua. Sitten Suklaa tuumasi: "Ei hullumpi idea... Silloin emme miettisi Lumia ja saisimme tekemistä." "Niin, ei se minustakaan mikään hullumpi idea ole, kunhan hän ei häiritse minua työssäni", Bulukin sanoi. ”Entä sinä?” vilkaisit hiljaista Myrskyä. Myrsky ponnahti äkisti seisomaan. ”Ai muka uusi neo? Mutta sehän loukkaisi Lumin muistoa, jos emme ajattelisi häntä, vaan keskittäisimme ajatuksemme johonkin tyhjänpäiväiseen neoon!” Myrsky pauhasi raivoissaan. Ja kun Myrsky hengähti välillä, minä sanoin: ”Rauhoitu toki! Etkö muista, mitä Lumi sanoi? Että meidän pitäisi saada muuta ajateltavaa, eikä vain surra häntä?” Myrsky huokaisi ja istuutui. ”Hyvä on”, hän sanoi apeasti. Minä hymyilin ja heti aamupalan jälkeen lähdimme kohti orpokotia. Orpokoti oli onneksi aika lähellä. Astuimme ovesta sisään ja heti oikealla oli ilmoittautumispiste. ”Hei, olen…” ehdin sanoa, kunnes blumaroo keskeytti minut: ”Etsit neoa. Tuosta ovesta!”Blumaroo kuulosti aika pitkästyneeltä. Hän osoitti vieressä olevaa ovea, ja astuimme siitä huoneeseen. Huoneessa oli monta pikku neomunaa, ja vain yksi kuoriutunut. Munat kierivät puolelta toiselle. Kuoriutunut acara leikki lattialla nukella ja huolehti ja hellitteli munia. ”Etsittekö neoa?” kuului lempeä ääni takaamme. Käännyimme ja näimme takanamme kiltin näköisen acaran. ”Kyllä vain”, sanoin. ”Päivää vain. Minä olen tämän orpokodin johtajatar Pauline. Teidän ei kannata välittää sihteeristämme Katariinasta, hän on vähän… no, tylsistynyt”, Pauline selitti. Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Katsoimme hetken neoja. Pauline huomasi minun katselevan pientä acaraa, joka hoiti muita neoja. ”Hän on Flora. Hyvin urhoollinen neo”, Pauline kertoi. Sitten huomasin yhdessä nurkassa pienen vihreän neomunan. ”Voi, se on Anna, hyvin ujo neo. Pelkää kaikkea ja kaikkia”, Pauline sanoi surullisena minun kysyttyäni. Katselin pientä munaa. Sitten katsoin Floraa. Flora oli hyvin rohkea ja vallaton tyttö. Kaikki varmasti pitäisivät tästä, ja Flora saisi hyvän kodin ja hyvän hoitajan. Sen sijaan Anna oli ujo ja pelokas, eikä varmasti pian enää sopeutuisi. ”Otamme Annan”, sanoin päättäväisesti. Pauline nyökkäsi ja lähdimme kirjoittamaan henkilöllisyystietoja ja adoptiopapereita. Sitten hain tärisevän Annan syliini, kiitin Paulinea ja Katariinaa ja lähdimme kävelemään kotiin. Lämmitin makaronilaatikkoa ja söimme sen. Sitten Bulu lähti tekemään väitöskirjaansa ja Suklaa valitteli selkäänsä, jossa oli kamalasti viime aikoina olut vaivoja. Annoin Annan Myrskylle ja menin hieromaan Suklaan selkää. Sitten Suklaa otti pienet päiväunet. Myrsky rauhoitteli Annaa, joka ei enää tärissytkään niin paljon. ”Nyt pesemme sen”, sanoin ja menimme vessaan. Näytin Myrskylle, miten lämmintä vettä laitetaan lavuaariin, jossa on tulppa. Sitten pitää ottaa munasta hellästi kiinni ja antaa veden valua munaa pitkin. Sitten aletaan saippualla hieroa munaa (käytin Suklaan saippuaa, huomenna menisimme ostamaan Annalle tavaroita). Kun olimme pesseet, laitoimme Annan nukkumaan tyynyjen keskelle. Myrsky lähti kaupungille. Suklaa heräsi ja lähti vajaansa. Päätin mennä katsomaan Bulua. Juuri, kun olin avannut oven, kuulin suuren ”JES!!!” -huudon. Astuin huoneeseen. Bulu viiletti ympäri huonettaan. ”Sain väitöskirjan valmiiksi!” hän selitti minulle innoissaan. ”Otahan rauhallisesti, olet vanhus”, sanoin toppuuttelevasti. Bulu meni tietokoneensa luokse ja painoi ”Tulosta”-nappia. Sen jälkeen hän meni tulostimensa viereen ja odotti, että kaikki 500-sivua tulisivat tulostimesta. Huokaisin ja aloin siivota pöytää ja lattiaa. Laiton kaikki kirjat aakkosjärjestykseen kaappiin ja kaikki paperit pöydälle järjestykseen. Kun Bulu oli valmis (parin tunnin päästä , hän lähti viemään kirjaansa yliopistolle. Menin alakertaan. Anna oli herännyt, mutta oli kiltisti tyynyllään. Nostin sen ylös ja asetuin se sylissäni sohvalle katsomaan Uutisia. Pian Suklaa tuli vajastaan. Hänellä oli kädessään keppi, johon hän nojasi. Minä hymyilin Suklaalle ja hän istui viereeni. Annoin hänen syliinsä Annan ja menin tekemään siskonmakkarakeittoa päivälliseksi. Sillä aikaa Bulu oli mennyt bussilla yliopistolle ja meni suoraa päätä yliopiston kustantamoon. ”Tässä tämä minun väitöskirjani nyt on”, hän sanoi ylpeänä ja antoi kirjan naiselle. Nainen selaili kirjaa. ”Milloin saan sen? Kustannetaanko se heti?” Bulu kyseli jännittyneenä. Nainen naurahti. ”Ensin se luetaan läpi, ja sitten se pitää hyväksyä. Sitten siitä tehdään oikea kirja. Sitten vasta voit pyytää väittelylupaa”, hän selitti. Bulu näytti vähän pettyneeltä. ”Olen jo vanhus. Kuin kauan joudun vielä odottamaan!” hän mutisi itsekseen ja lähti kotiin. Ruoka oli juuri valmis. Kaikki söivät. Katselin vieressä olevaa Annaa. Loppuillan teimme jotain tylsää. Myrsky tuli vasta kello 11. Sitten menimme nukkumaan. Sanoimme ”Hyvää yötä” kaikille ja menimme huoneisiimme. Vaihdoin yövaatteet ja sammutin valot. Katselin vieressä makaavaa Annaa. Nyt minulla oli taas neo, joka ei kumminkaan peittäisi Lumin paikkaa sydämestäni, mutta paikkaisi silti tyhjää aukkoa, joka oli tullut Lumin kuoleman jälkeen. Nukahdin hymyillen Annan rauhalliseen tuhinaan. Loppu! Oh no, tuli varmaan liian pitkä   , mut yritin parhaani... Ja Annan luonne ei ihan vastannut sen luonnetta tässä tarinassa, mut kyl se sit muuttuu ajan myötä sellaseks  ...

Vastaus:

Erittäin hieno tarina!!!Ei ollut liian pitkä todellakanaan!!!Saat 20 € ja + 3

Nimi: Semppu

15.04.2011 19:01
...jatkoa (Sori, vaihoin konetta  )
- Rakkaat ystävät! Olette aivan ihania, kun tulitte muistelemaan minun elämäni tärkeintä henkilöä. Lumi oli...ei sitä voi edes sanoin kuvailla! Hän kaikki. Opin häneltä paljon asioita. Jaksoin kuunella aina hänen juttujaan. Hän vain kertakaikkiaan oli selainen, kuin oli! Ihailin häntä, vaikka sitä tuskin näkyi. Ja nyt, kun kaikki on mennyttä, tuntuu, kuin olisi maailmanloppu! Surullani ei ole rajaa! Millään ei enää ole väliä! En jaksa enää! Kaipaan sinua Lumi! Myrskyn ääni sortui kyyneliin ja hän poistui. Hän nojasi minuun ja minä halasin häntä.
- Itke vain, kuiskasin. Sitten oli vapaa puheenvuoro. Kaikki saivat käydä muistelemassa omia muistojaan Lumista. Jotkut lauloivat, tai lausuivat runon. Kuuntelin liikuttuneena. Kaikki osasivat kaivata Lumia! Hän oli ihana henkilö!

Saavuimme kotiin hiljaisina. Emme halunneet riisua mustia pukujamme. Sitten teimme sitä tavallista, mitä olimme tehneet näinä viikkoina Lumin kuoleman jälkeen. Emme osanneet ryhtyä mihinkään. Bulu oli yrittänyt työstää väitöskirjaansa. Nyt Suklaa katsoi telkkarista formula-kisaa, mutta näin, että hänen ajatuksensa olivat muualla. Myrsky istui tuolilla ja tuijotti vain eteensä. Minä luin lehteä, mutta minun ajatukseni eivät pysyneet Neotownin lumetomassa ympäristössä eikä tilaussivun hienossa takissa.
- Minä käyn katsomassa miten Bulu jaksaa, päätin sanoa jotain tekeäkseni. Harpoin portaat yläkertaan ja koputin Bulun huoneen oveen.
- Sisään, Bulu huusi. Avasin oven ja astuin sisälle. Bulu oli syventynyt kirjoittamaan jotakin koneensa Nord-ohjelmaan. Pöydällä oli kaikkia papereita sekä kamalasti kirjoja.
- Miten menee? kysyin.
- Hyvin vain. Vähän kyllä junnaa. Väittelen varmaan eläkkeellä vasta tohtoriksi, Bulu naurahti. Hymyilin.
- Mistä aiheesta sinä väittelitkään? Millon on väitöstilaisuutesi? kysyin.
- Fysiikasta. Mutta ensiksi täytyy kustantaa kirja ja sitten saada väittelylupa ja sitten vuokrata paikka, jossa voidaan pitää tohtori-juhlat ja sitten täytyy saada vastaväittelijä ja sitten täytyy lähettää kutsut juhlaan... Huoh! On niin paljon tekemistä! Bulu huokaisi. - Mutta tiesitkö, että fysiikassa on monta ihmeellistäö asiaa! Esimerkiksi...Ja sitten Bulu alkoi selittää jotain outoa fysiikasta. Tuihotin häntä ja yritin tajuta kaiken, vaikken tajunnut puoliakaan! Yhtäkkiä Bulu lopetti.
- Turha näitä sinulle on puhua, et sinä kuitenkaan ymmärrä, Bulu sanoi ja jatkoi taas tekemistään koneensa kimpussa. Yritin selittää, mutta luovutin. Lähdin alakertaan. Miten voisimme taas saada elämämme entiseen uomaansa. Jos olisi jotain mitä tehdä. Kaikilla olisi kädet täynnä työtä. Ja jalkojen vipinää kaikkialla. Jalkojen vipinää. Jalkojen vipinää. Hmm...Miksikäs ei? Tietysti! Pitäisi saada vain muut samalle kantille!

Illalla sängyssä mietin ehdotustani. Aikoisin sanoa sen huomenna koko perheelle. Hymyilin. Kyllä tämä kaikki tästä varmasti selviäisi! Lumi taisi olla oikeassa, piti vain yrittää!
Loppu! (Täs tarinas ei viel ollu Annaa, mut seuraavas tarinas se tulee sit mukaan kuvioihin  )

Vastaus:

Sori en jaksanu lukee tota. Voisitko tehdä vähän pienempiä tarinoita ja EI jatkoja sillä inhoan niitä. Sorry vaan.  No saat 100 ja 5 +

Nimi: Semppu

15.04.2011 18:23
...jatkoa
Suljin silmäni ja avasin ne kohta uudestaan. Palasin todellisuuteen. Menimme kaikki saliin. Istuin etupenkkiin Suklaan, Myrskyn ja Bulun kanssa. Odotin, kunnes sali vähän hiljentyi. Sitten nousin ja astelin korokkeen luo. Laitoin mikrofonin oikeaan korkeuteen ja rykäisin. Kaikki hiljentyivät.
- Kiitos kaikille, että olette tulleet tänne muistelemaan neoani Lumia. Lumi oli ensimmäinen neoni, ja siksi hyvin tärkeä minulle. Muistan, kun hän pienenä hävisi kaupassa, ei osannut edes kävellä. Olin hättäntynyt, hysteerinen! Olin vaipumassa epätoivoon, kun kuulin, että neoni oli leluosastolla! Muistan, kun hän katkaisi jalkansa kun oli menossa ystävänsä Annin kanssa Amerikkaan, mutta joutuikin Ruotsiin! Muistan Lumin vanhuksena iloisena ja energisenä kutomassa sukkaa. Hän oli aina iloinen ja jaksoi olla kiltti, vaikka omatkin huolet painoivat. En tiedä, miten pystyn jatkamaan ilman häntä. Mutta muistan hänen sanansa: "Sinun pitää olla rohkea äiti! Jatkaa eteenpäin elämässä. Et voi pysähtyä tähän hetkeen!". Yritän jatkaa elämääni normaalisti, vaikka sinä Lumi, tulet aina olemaan sydämeni keskellä. Menin taas etupenkkiin. Kaikki taputtivat ja sitten Suklaa nousi korokkeelle. Kaikki hiljentyivät taas.
- Hyvät läsnäolijat! Kiitän äitini tavoin teitä kaikkia, kun tulitte muistelemaan rakasta isosiskoani Lumia. Lumi oli tärkeä minulle, vaikka ehkemme olleet läheisimmät sisarukset. Lumi neuvoi ja opetti minulle monta asiaa. Mutta en sano Hyvästi, sanon Näkemiin, sillä pian tapaamme Lumi! Suklaa tuli takaisin ja Bulu meni korokkeelle.
- Arvoisat herrat ja naiset. Neot. Olen iloinen siitä, että olette tulleet ison sisarukseni hautajaisiin ja muistelmatilaisuuteen. Olette osoittaneet sillä, että välitätte ja surette ja tahdotte muistaa Lumia. Olen iloinen siitä. Lumi oli ihana ja avulias isosisar. Hän auttoi minua tähän elämäni matkalle kohti aikuisuutta ja sitä tulevaa. Olin tekemässä väitöskirjaani, mutta Lumin kuolema keskeytti minut. Se sai minut hulluuden partaalle. En pystynyt keskittymään. Tuntui kauhealta. Kiitän. Bulu tuli alas ja Myrsky meni niiskuttaen nenäliina kädessä korokkeelle.
Jatkuu...

Nimi: Semppu

15.04.2011 14:42
...jatkoa
- Jää hyvästi, jään kaipaamaan sinua, Lumi, Bulu sanoi ja palasi paikalleen.
- Olit oikein hyvä matkakummpani, ja olit minulle ihana isosisko, mutten sano hyvästi, sanon näkemiin, koska me tapaamme varmasti viellä, Suklaa sanoi ja palasi paikalleen.
- Voi Lumi! Lumi! Älä jätä minua!! Tahdon että tämä kaikki on vain unta, pahaa unta!! Myrsky sanoi itkien ja lähti nopeasti pois.
- Hyvästi Lumi!! Kiitos yhteisistä vuosista! melkein kuiskasin ja asetin kukat arkulle. Hautajaisseremonia jatkui. Lopulta menimme ulos katsomaan, kun arkkua laskettiin hautaan. Miesneot olivat kaivaneet syvän kuopan ja sitten sinne alettiin laskea arkkua. Tunsin kuumat kyyneleet poskillani, mutten välittänyt niistä. Tunsin, miten Myrsky itki jossain muualla, hän ei halunnut nähdä tätä, mutten välittänyt itkustakaan. En välittänyt mistään muusta, kuin LLumista, joka makasi arkussa. En enää ikinä saisi nähdä ensimmäistä neoani! Purin huulta. Lopulta kaikki alkoivat mennä takaisin autolle. Kuulin, kun joku pikkuneo kysyi äidiltään:
- Miks se aarrearkku kaivettiin maahan? Halusko ne sedät leikkii merirosvoja? Minun oli pakko hymyillä. Kunpa minullakin olisi tuollainen pikkuneo! Pääsimme jonkun toisen kyydissä paikkaan, jossa pidettiin muistotilaisuus ja tarjottiin kahvit. Joimme kahvia. Moni neo ja ihminen tuli lohduttamaan minua, mutta en ollut tässä maailmassa. Olin jossain toisessa ulottuvuudessa Lumin kanssa. Tunsin, miten hän hymyili ja kuiskasi korvaani:
- Sinun pitää olla rohkea äiti! Jatkaa eteenpäin elämässä. Et voi pysähtyä tähän hetkeen!
Jatkuu...

Nimi: Semppu

14.04.2011 20:07
...jatkoa
- Minullakin on häntä ikävä, sanoin hiljaa. Katsoin Lumin kuvaa, joka oli Myrskyn pöydällä. Lumi hymyili siinä iloisena. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
- Miksi, voi miksi jäätit meidät! Myrsky melkein huusi ja purskahti taas rajuun itkuun.
- Oletteo valmiit? Bulun vakava ääni kysyi ovelta. Nyökkäsin. Laskuuimme alakertaan ja puimme ulkovaatteet pälle. Bulu soitti taksin. Katsoin hänen vakavaa ilmettään ja mustaa pukuaan. Suklaa seisoi haaveilemassa musta puku päällä. Minä katsoin peilistä mustaa pukuani. Myrskyn silmät olivat punaiset itkemisestä ja hän nikotti. Laitoin kääteni hänen hartioilleen ja lähdimme ulos, kun taksi tööttäsi. Suklaa meni etupenkille ja me muut menimme taakse.
- Minne? taksikuski kysyi väsyneenä.
- Kirkolle, sanoin hiljaa. Taksikuski nyökkäsi ja lähti ajamaan hiljaa. Kun tulimme kukkakaupan kohdalle, pyysin taksia pysähtymään. Taksikuski pysäköi parkipaikalle ja nousin pois. Menin kukkakauppaan yksin. Tiskin takana seisoi leveästi hymyilevä myyjä.
- Mitäs saisi olla kauniille neidille? Kenties ruusuja? Tai ehkä tulppaaneja? hän kysyi veikeästi.
- Ostan tuon, sanoin ja osoitin mustavalkoista kukkavihkoa. Myyjä näytti hämmästyvän.
- Mut-mut... tai, neitihän sse saa itse päättää, myyjä sanoi ja asetti kukat hienosti. Maksoin hiljaisena. Kun lähdin, myyjä näki minulla mustan puvun. Häntä heti hävetti. Menin autoon ja jatkoimme matkaa. Pian saavuimme kirkolle ja astuimme ulos. Pihalla oli muita musta pukuisia neoja. Tunnistin heti ainakin Empun. Maksoin taksikuskille ja hän häipyi. Katsoimme mustaa autoa, sieltä kannettiin arkku, joka vietiin yhteen huoneeseen. Siellä läheiset saivat nähdä hänet vielä kerran. Kuljimme sinne ja avasin oven. Menin lähemmäs. Lumi makasi hiljaa hymyillen. Oli ollut aamu. Lumi oli ollut aivan tavallinen, mutta hiljaisempi. Sitten hän oli saannut sydänkohtauksen, ja hänet oli viety sairaalaan. Hän oli saanut kärsiä koko päivän, vasta yöllä hän oli sulkenut silmänsä ikuisesti. Bulu katsoi vakavana, Suklaa katsoi nyöökytellen, minä katsoin kyyneleet silmissä ja Myrsky katsoi itkien. Pian hän ei voinut enää olla ja hän juoksi ulos auringonpaisteeseen hysteerisesti itkien. Lumi taisi olla Myrskylle hyvinkin rakas. Pian kirkon jymevät kellot raikuivat läpi kaupungin. Menimme kirkkoon. Astuimme eturiviin. Sitten kaikki oli sameaa, sokeaa tulvaa, joka vain ryöppysi korviini. Katsoin vain arkkua, joka oli sulkeutunut ikiajoisi. Ajattelin Lumia, yhteisiä vuosiamme, kaikkea kokemaamme. Yhtäkkiä heräsin taas henkiin, kun piti viedä kukat. Astelimme eteen. Jatkuu...

Nimi: Semppu

10.04.2011 18:20
- Oletko valmis? astuin Myrskyn huoneeseen. Myrsky seisoi peilin edessä ja nyyhkytti hiljaa. Hänen mustapukunsa sopi hienosti hänen luenteeseensa sekä olotilaansa. Myrskystä oli tullut vanhus. Minä menin Myrskyn luokse ja kiedoin käteni hänen olkapäidensä ympäri. Jatkuu... Sry, oon laiskal pääl...

Nimi: Geomac

03.04.2011 12:39
Aamulla heräsin siihen, että Juniper kutitti pölyhuiskulla nenääni. Katsoin kelloa pöydälläni, ja huomasi nettä se oli jo kymmenen! Olin nukkunut pommiin! Nousin äkkiä istumaan, mutta minua alkoi huimata ja jouduin istumaan hetken paikallani. Juuri kun nousin seisomaan, Kristy tuli huoneeseeni ja sanoi:
- Hyvää huomenta! Juniper, vai sinullako se huisku oli! Annapas se nyt tänne. Sitten hän nosti Juniperin syliinsä ja Juniper kutitti häntä huiskulla. Kristy nauroi ja otti huiskun itselleen.
- Huomenta! Mutta nyt on kiire!
- Mihin? Ai, tarkoitatko koulua? Saatoin Pollyn ja Geon koululle, sillä he olivat hiukn epävarmoja reitistä. En raaskinut herättää sinua. Kun tulin takaisin, aloin siivota Juniperin kanssa.
- Huh! Kitos Kristy! Mutta minulla on enää neljä tuntia aikaa, ja sitten heidät pitäisi hakea! Hitsi, kun täällä Neolime Cityssä ei myydä kännyköitä... He voisivat soittaa jos jotain sattuisi.
- Olen samaa mieltä! Mutta tuletko nyt aamiaiselle? En ehtinyt vielä siivota astioita pois pöydästä.
- Kiitos Kristy! Mihin minä joutuisinkaan ilman sinua? Puin nopeasti ja kävelin sitten keittiöön. Pöydällä oli postit. Sanomalehti, lasku, ja joku ihme esite. Otin lehden ja selasin sen läpi nopeasti. Siellä oli vastaus kysymyksen, jonka olin lähettänyt Neofanille. Katsoin sarjakuvan ja luin sen Juniperille. Se nauroi ja painoi minua nenästä pienellä sormellaan. Sitten söin muroni ja avasin laskun. Se oli sähkölasku. Maksaisin sen sittenkun ehtisin. Katsoin esitettä ja siinä kerrottiin harrastuksista ja töistä, mitä oli tullut Neolimeen. Kysyin Juniperilta, tahoisiko se harrastaa jotain.
- Askaltelukelhoon! Juniper huusi.
- Hyvä on, saatan ilmoittaa sinut sinne. Sehän maksaa 15 € kuukaudessa, eli 180 € vuodessa! No, vuosi on pitkä aika...
- Minä haluaisin mennä töihin, Kristy sanoi hiljaa.
- Töihin? No, kyllähän se käy, mutta... No, mikä haluaisit olla?
- Liikunnanopettaja. Minähän pidän opettamisesta. Olen jo opettanut Juniperin syömään siististi.
- Aijaa? En tiennytkään. Minä luulin, että se oppi itse... Siis liikunnanopettajaksi? No, kysäisen jos paikka on yhä vapaana. Mutta voisin mennä nyt maksamaan tämän laskun. Tuletko mukaan, vai menenkö Juniperin kanssa kaksin?
- Tulen mukaan, Kristy vastasi. Sitten laitoimme takit päälle ja lähdimme ulos. Menimme ensiksi pankkiin ja maksoin laskun. Sitten menimme puistoon, ja siellä Juniper tapasi Sofia-nimisen Kobrat-taaperon. He leikkivät yhdessä kauan, kunnes meidän piti lähteä kotiin, sillä Polly ja Geo piti hakea koulusta. Meille tuli niin kiire, että Kristy meni Juniperin kanssa kotiin ja minä menin suoraan koululle. Geo ja Polly odottivat jo ovella. Skede, Riku, Lartsu ja Vigo sekä eräs Xweetok-tyttö odottivat heidän kanssaan.
- Äiti, pääseekö mun kmut meille? Pliiideee... Geo sanoi.
- Ei, vaan pääseekö Emma meille? Kysyi Polly.
- No tuota... Jos Emma tulee tänään ja muut huomenna, koska Emmaei ole ollut meillä kertaakaan. Tai... Itse asiassa kaikki voivat tulla, jos teidän vanhemmillenne sopii. No? Kuulin viisi myönätävää vastausta.
- No, sitten menoksi! Johdatin koko joukon ulos koulun pihalta ja kohti kotia. Kotona söimme välipalaksi pullaa, jota Kristy oli leiponut eilen. Sitten lapset menivät leikkimään. Vakoilin heitä huoneiden ovilta. Geo ja kumppanit leikkivät joillain ihme Neonicleillä, joista en tajua mitään. Polly ja Emma taas kampasivat karvaista pehmolutaria ja laittoivat sille rudetteja päähän. "Löysinpäs Pollyn tyttömäisen puoliskon!" riemuitsin mielessäni. Sitten kuulin kolinaa huoneestani. Fishr ja Flame olivat taas pahanteossa! Ne olivat vetäneet lakanat pois sängystäni, tehneet niistä vuoren ja nyt ne leikkivät siinä kukkulan kuningasta. Limpu ja Piccolo kannustivat kumpikin omaa suosikkiaan. (eli Piccolo Fisheriä ja Limppu Flamea)
- Öhm... sanoin ovensuusta. Kaikki lemmikkini kääntyivät katsomaan minua. Flame hyppäsi heti pois kasan päältä ja katsoi syyttävästi Fisheriä.
- That started it! Flame huusi. FIsher yritti esittää viatonta. Piccolo juoksi olkapäälleni turvaan. Limppu katseli ikkunasta ulos. Pian se nousi ja tassutteli ulos huoneesta. Ohittasessaan minut se kiehnäsi pikaisesti jalkaani, kuten kissat yleensä tekevät. Fisher ja Flem livistivät ulos, mutta Piccolo jäi olkapäälleni. Huokaisin ja aloin pedata sänkyä uudestaan. Piccolo auttoi ja toi minulle tyynyn.
- Hyvä, Pico! Sanoin sille ja silitin sitä. Kun olin saanut sängyn pedattua neojeni ystävät lähtivät kotiin. Polly ja Geo katselivat yhdessä telkkaria, mutta Geo tahtoi katsoa formulaa ja Polly Sherlock Neolmesia(jota se ei saa katsoa). Sitten Juniper tuli ja laittoi Pikku Neosen päälle. Poly ja Geo tuijottivatensin Juniperia vihaisesti, mutta pian ne kaikki nauroivat yhdessä sille, kun Pipsa Pooglen isä röyhtäili koko ajan. Menin laittamaan makkarakeittoa. Pian Pikku Neonen loppui, mutta ruoka oli juuri samalla hetkellä valmista. Syötyämme näytin Harrastuslistaa Geolle ja Pollylle.
- Mä haluisin korikseen, Geo sanoi.
- Entäs sinä, Polly?
- Taitoluistelu olis kivaa, mut se on niin kallista... Et vaikka sitten uimakerhoon.
- Kysyn, onko vielä vapaata. Mutta nyt läksyjä tekemään! JA niin tapahtui. Kun läksyt oli tehty, pelasimme juoksukisapeliä ja hautausmaapeliä. Polly voitti molemmat kerrat. Sitten olikin jo aika käydä nukkuman. Peittelin neoni ja lemikkini, paiti Kristy meni itse nukkumaan ja Piccolo tuli viereeni. Kun olin juuri sammuttamassa viimeistä valoa, huomasin että Limppu ja Flame nukkuivat ihan vierekkäin. Se näytti niin söpöltä, että otin valokuvan. Kumpikaan ei onneksi herännyt. SItten sammutin lampun ja kävin itsekkin nukkumaan.

LOPPU

Nimi: Emppu

12.03.2011 21:13
oli aamu heräsin ääneen...
-piip piip piip piip piip piip...
eli siis herätys kelloon. ainiin mihin jäinkää ööö...
ainiin siihen rttä hersin retys kelloon XDXD mutta nyt jatketaan tarinaa eli laitoin tohvelit jalkaan ja nousin ylös meniin keittiöön tekemään aamu palaa sitten sonja tuli ja istui pöytään
- huomenta. sonja sanoi unisena
-homenta. minä vastasin hauku tellen
- mitä on aamu palaksi?.kysyi ronja joka käveli nurkan takaa
- huome....si si sinähän olet muutunut lapseksi mietinkin milloin se taphtuisi. minä sanoin innoissani
-olenko minä lapsi.kysyi ronja hämmästyneenä
siten nosti ronja peilin eteen
- mi minä tosiaankin olem muuttunut.sanoi ronja iloisen hämmästyneenä
ja sitten
- JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE OLEN LAPSIIIIIIIII IHANAAAAAAAAAAAAAA JEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!.RONJA HUUSI
sitten kuuluin iso tumahdus ja miina käveli huoneestaan kiukkuisen näköisenä
- kuka hullu huutaa kuin päätön kana tähän aikaan ei kukaan voi nukkua tälläisessa mete lissä,patsi tuo.miina sanoi ja näytti sormellaan jupiterin huonetta josta kuului viel tasainen ja hiljainen kuorsaus.
-huomenta kulta maistui siko vohvelit.minä sanoin miinalle
ja kuin napsautuksesta miinan murjottava maana muuttui iloisee hymyyn
- ai onko meillä aamu palaksivuhveleita??.sanoi miina vesi kielelläään
- juu on ne ovat ihan kohta valmiita.sanoin minä miinalle
-jee. miina sanoin ja juoksi istumaan pöydän ää´reen
ja sitten
- tänään on minun eka koulu päiväni gtarvitsen penaalin kyniä repun ja eis sitten kai muuta ainiiin kumi tarvitsen kumin ehdottomasti.sanoi ronja kovaan ääneen ja juoksi huoneeseensa laitmaan tavaroita.
- kuka haluisi tehdä kerma vaahdon.minä kysyin
- minä minä minä minä miä miä miä miä.sanoi miina
sitten annoin hänelle kulhon sokerin kermaa ja teho tekoittemen.
ensin miina laittoi kulhoo sokeria sitten kermaa ja sitten
- mitens tämä teho tekoitin oikein toimii. sanoi miina yhmeisään
ja hetken kuluttua kuului
-i_i-i-_iiii:----___iii H_e-l-P_ miten tämä oiken pysäyretaan.kuului miinan hatainen tärisevä ääni
ja kun käänähdin katsomaan huomasi miinan teho sekoitimen päällä ja toho sekointin myöri itseskseen siinä kulhosssa joka suuntaan joksin ja sammutin sekoittimen ja samappa kuuluin kauhean slörts ääsi kasvoileni lensi kerma vaahtoa pyysin silmiä ja sitten näin miinan kulhossa kermavaahdon seassa
-upsis .sanoi miina
-no mitää näköjään laitaa sinut suihkuun. sanoin minä ja meniin laitamaan kylpyä
-"kiva" sanoi sonja
- mut se oli vahinko nami. sanooi miina ja nuolaisi sorkaansa
ja sitten ronja tuli huoneestaan ja
- vau sähä oot muuttunut lapseksi. sanoi miina innoisaan ronjalle
- ja säoot kylpenyt kerma vaahdossa. sanoi ronja nauraen
- sun kylpy on valmis miina huusin minä vessasta
-no nähdään.miina sanoi
- nähdään. sanoivat sonja ja ronja
sitten miina meni kylppäriin
siinä välissä minä oli kuitenkin ehtinyt pest naamani kerma vaahdosta sitten kun miina oli käynyt suihkussa söimme aamu palaa ja puomme päälle ja sitten
-haaa kello on jo 10 min vaille 8 ja mulla alkaa 8silta.sanoi sonja paniikissa
sonja ottinkenkänsä takkinsa ja lapaset ja pipon ja lähti juoksu lajkaa koululle
- entäs minä.sanoi ronja
-sinulla alkaa vasta yhdeksältä. sanoin minä
-ai okei sano sitten kun mun pitää mennä . sanoi ronja
ja sitten hän meni omaan huoneeseensa
ja aika kului ja sitten
-ronja kellon on puoli yhdeksän.sanoin minä
ja ronja juoksi huuoneestaan innoisaan laittoin kengät takin ja lapaset ja pipon
- osaathan sinä varmasti jkoululle. minä kysyin ronjalta
-osaan minä. sanoi ronja
- no heippa nähdään myöhemmin.minä sanoin
- nähään . sanoi miina ja lähti sitten minä jupiter jamiina puimme ylko vaatett päälle ja lähdimme päikkäriin taino minähän vei heidät ja palasin sitten kotiin.
MYÖHEMMIN
istuin noha toilissa ja luin kirjaa ja sitten
pim pom
menin avaamaan oven ja siellä olivat ronja ja sonja
-eikö teillä pitäisi loppua kahdelta min kysyin
- ei tänään. sanoi sonja
- miltä tuntui eka päivä koulussa min kysyin ronjalta
- ihanlta. ronja vastasi
- äiti muuten tiedätkö mikä päiv tnään on. ronja ja sonja kysyivät
- en. min vastasin
- tänään on omena juhla päivä. ronja ja sonja sanoivat innoissaan
menin kalenterin luo ja niin tosiaan oli tänään oli omena juhla päivä
- eli siis puistossa on juhlat sun muuta ohjelmaa. minä sanoin
-haluisitteko menn omenajuhlaan. minä kysyin
- joooooooo. ronja ja sonja huusovat
-no sitten meidän täytee mennä hakemaan miin aj jupiter päikkäristä
. minä sanoin
- joo menöään ennekuin myöhäntyttään-sanoi ronja
- meillä on vielä tunti aikaa joten tehdäänkö niin että tekaksi mennette hakemaan miinan ja jupiterin ja sillä aikaa min teen täällä kotona toffee omenoitaa sopiinko.minä kysyin sonjalta ja ronjalta
-joooo menään. ronja ja soinja sanoivat
ja sitten he lhtivät hakemaan miinaa ja jupiteria ja minä tein kotona tofffee omenoita
jatkuuu............
sori kun en ei kirjoitaa enenpää

Nimi: Semppu

06.03.2011 11:58
...jatkoa
- Minne? Myrsky oli yhtenä kysymysmerkkinä.
- Kauppaan, minä sanoin ja aloin laittaa takkia päälle.
- Miksi? Myrsky tuli myös eteiseen.
- No tietysti ostamaan Bululle tietokonetta, inäselvitin samalla, kun laitoin kenkiä jalkaan. Myrsky kohautti harteitaan ja alkoi pukea.
- Hei sitten, hihkaisin nopeasti, otin laukun ja suljin oven.
- Nopeasti sitten, kaupat menee kiinni yhdeksältä!
- Joo, joo, Myrksy sanoi ja tarkasteli bussin aikataulua.
- Edellinen meni just, hän sanoi.
- Seuraava tulee vasta 15 minsan päästä.
- Voivoi, minä purin hammasta. Vihdoin bussi tuli ja kiipesimme sisään. Istuimme taakse, sillä bussissa oli vähän matkustajia. Vilkuilin kelloa. Kaksi tuntia aikaa. Kyllä ehdittäisiin. Vihdoin bussi pysähtyi ja loikkasimme ulos. Missään ei näkynyt ihmisiä. Menimme kauppakeskukseen nopeasti tien yli ja ovista sisään.
- Täällä on kuulemma uusi kauppa, jossa myydään tietokoneita ja sen sellaisia, kerroin Myrskylle. Menimme liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Kauppa oli suoraan edessämme. Menimme sisään ja aloimme tutkia hyllyjä. Kauppa oli aika pieni, siellä ei ollut paljon tavaraa.
- Täällä, huomasin tietokoneet. Menimme niitten luokse. Katselimme niitä. Oli eri värisiä.
- Tuo sopii Bululle, osoitin sinistä. Myrsky vain nyökkäsi. Sitten hän sanoi äkkiä kiivaasti:
- Miksen minä saa omaa tietokonetta? Miksen?
- Mutta, mitä tekisit sillä? Bulu tarvitsee omaa tietokonetta, hänestähän tulee professori, minä katselin Myrskyä ihmeissään.
- Niin, mutta kun minä voisin pelata pelejä ja chattailla ja...
- Sinä pian kyllästyisit niihin peleihin. Bulu tarvitsee välttämättä konetta, minä sanoin. Myrsky polki jalkaansa niin kuin ennen ja alkoi raivota:
- Minä haluan! Minä haluan! Minä haluan! Minä haluan!
- Myrsky, ihmiset tuijottavat! Älä viitsi käyttäytyä kuin pikkulapset, minä yritin sanoa, mutta Myrsky vain jatkoi. Huokaisin ja tartuin Myrskyä kädestä. Vedin Myrskyn pieneen nurkkaan.
- Myrsky, miten sinä kehtaat, minä ksyin häneltä. Myrsky punastui ja ketseli varpaitaan.
- En ajatellut, hän sanoi hiljaa. Minä huokaisin ja halasin Myrskyä. Bulu antaa sinun varmasti käyttää konetta, minä sanoin. Myrsky huokaisi. Menimme kassalle.
- Ostaisin tuollaisen sinisen tietokoneen, minä sanoin.
- Selvä, maksaa sata, otatteko kotiinkuljetuksen? kassamies kysyi.
- Kyllä kiitos, sanoin.
- Selvä, osoite? Mies kysyi. Minä kerroin osoitteemme ja lähdimme kotiin. Bussissa Myrsky mökötti.
-Älä enää viitsi, minä pyysin, mutta Myrsky jatkoi.
Kotona Lumi oli nukahtanut. Riisuimme kengät hiljaa. Minä menin takaovelle ja katselin vajalle. Kävelin laattoja pitkin vajalle. Suklaa istui penkillä maalaustakki päällä ja maalasi puuhevosta.
- Onpa hieno. Kenelle se tulee? utelin.
- Yhdelle pikkuneolle. Hänellä on syntymäpäivät huomenna. Tämä on lahja.
- Sepä kiva. Ostimme Bululle tietokoneen. Se tulee varmasti kohta. Voisitko tulla auttamaan sen kantamisessa? minä pyysin.
- Tottakai, Suklaa lupasi ja menimme sisälle. Juuri silloin ovikello soi. Lumi heräsi hätkähtäen.
- Kukas sieltä tulee? hän ihmetteli.
- Vain posti, minä nauroin.
- Posti? Tähän aikaan? Voi mitä aikoja me oikein eletään? Lumi huokaisi ja nukahti taas. Myrsky meni avaamaan oven.
- Päivää! Kotiinkuljetus OY. Postia tähän osoitteeseen. Ja kuittaus tähän, ovella seisova mies sanoi. Kuittasin lähetyksen ja mies raahasi laatikot sisälle.
- Hyvää illan jatkoa, mies tervehti ja lähti. Katsoimme paketteja lattialla. Niitä oli viisi. Suklaa otti näytön ja pienen paketin, jossa oli johtoja, minä otin itse tietokoneen ja Myrsky otti näppäimistön ja hiiren. Menimme yläkertaan. Bulu oli juuri saanut kokeet tehdyksi ja luki parhaillaan kemian kirjaa.
- Päiviä, minä sanoin ja astuimme sisään. Bulu kääntyi ja kirja putosi hänen käsistään. Vähän aikaa hän tuijotti paketteja ja sitten meitä.
- Voi kiitos! Bulu ryntäsi kaulaani.
- Oleppa hyvä, minä sanoin. Bulu aukaisi paketit ja laittoi kaikki pöydälleen. Sitten hän ja Suklaa kokosivat kaikki. Se oli vähän vaikeaa, sillä pöytä oli niin täynnä kaikkea, ettei kaikille osille meinannut löytyä tilaa.
- Kiitos vielä paljon!! NNyt voin tehdä esitelmän tietokoneella ja sitä paitsi voin etsiä sillä tietoa, muuten minun olisi pitänyt käyttää yliopiston kirjaston koneitya, jotka ovat Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hitaita, Bulu selitti innoissaan. Sitten hän huomasi Myrskyn murjottavan ja haikean ilmeen.
- Ja tietysti lainaan konettakaikille...
- Voi kiitos, kitos!!!! Myrsky kiepsahti Bulun kaulaan. Kaikki huoneessa olijat tuijottivat ihmeissään Myrskyä. Myrsky punastui korviaan myöten.
- Mitäs jos mentäisiin juomaan kupposet, sanoin kovaan ääneen ja laskeuduin alakertaan.
- Oikein hyvä idea, Suklaa huusi ja tuli perässäni. Alakerrassa LUmi oli herännyt.
- Jäinkö jostain paitsi? hän kysyi unenpöpperöisenä.
- No, se asia ehkä riippuu, sanoin hymyillen. Mutta sittten en voinut mitään ja purskahdin nauruun Suklaan kanssa. Lumi tuijotti meitä ihmeissään.
- Voi mun päiviäni, hän mutisi ja nukahti.
Loppu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vastaus:

Mahtavaa! Saat 800 € ja + 8

Nimi: Semppu

04.03.2011 16:08
..jatkoa
Sillä välin Bulu korjaili tavaroitaan luentosali 28:ssa. Hän mietti, menisikö aidinkielen luennolle. Hän päätti mennä, vaikka oli omistautuneut nimenomaan matematiikalle, fysiikalle, kemialle ja filosofialle. Olisihan hyvää yleissivistystä saada tietoon paljon asioita. Bulu sammutti valot ja sulki oven. Hän asteli hissille ja meni toiseen kerrokseen. Sieltä hän valitsi oven mumero 11 ja meni sinne sisään. Luentosali oli aika iso. Pöydät olivat täynnä ja aivan takariviltä löytyi vain yksi vapaa paikka. Pian eteen ilmestyi ixi, joku naisprofessori. Hän puhui selvästi, mutta nopeasti. Bulu yritti kirjoittaa muistiinpanoja, muttei saanut oikein mitään kasaan. Miksi pitikään tulla tänne, hän mietti. Eihän tuosta saanut mitään selvää. Bulu laski kynän ja yritti kuunella. Jotain nainen puhui synonyyymien konseroista. Viimein luento loppui. Bulu huokaisi helpoituksesta, pakkasi muistiinpanovälineensä laukkuunsa ja pujahti ovesta ulos. Hän meni nopeasti pitkin käytävää, kääntyi oikealle ja avasi oven, jossa luki "Yleiskirjasto".Bulu tutki laukkuaan ja palautti lainassa oleet kymmenen kirjaa. Bulu meni suoraan Matematiikan osastolle ja otti hyllystä viisi kirjaa. Sitten hän meni Fysiikan puolelle ja löysi kolme kirjaa. Sitten hän vilkaisi Äidinkielen osastoa, epäröi ja meni rohkeasti sisään. Siellä hän vilkaisi kirjoja ja päätti lainata opuksen nimeltä "Äidinkieltä Aasta Ööhön". Bulu meni tiskille ja lainasi kirjat. Sitten hän sulloi ne laukkuunsa ja lähti kotiin.

Minä olin jo tullut ja luin hyvää kirjaa. Lumi luki kirjojaan ja neuloi. Suklaa piti pientä paussia veistelystä ja katsoi telkkaria. Myrsky laittoi lasagnea.
- Hei taas, Bulu sanoi.
- Hei, sanoimme me.
- Kamalasti tekemistä, Bulu puuskahti ja harppoi rappuset omaan huoneeseensa.
- Kunpa olisi oma tietokone, hän jupisi samalla. Katsoin hänen peräänsä. Oma tietokone. Oma tietokone. Miksikä ei?
-Syööööööööööömääääääääääääääään!!!! Myrksy huusi keittiöstä. Menimme syömään. Söimme lasagnea. Bulu söi kiireesti ja meni takaisin omaan huoneeseensa. Mekin söimme. Minä ja Myrsky tiskasimme. Sitten Myrsky istui katsomaan gtelkkaria. Minä jäin tuijottamaan eteeni ja miettimään. Oma tietokone. Oma tietokone. Oma tietokone. Oma tietokone. jne....
Suklaa meni pihalle vajaansa. Lumi istahti tyytyväisenä tuoliinsa ja otti nokoset. Bulu istui huoneessaan. Ensin pitäisi tehdä aine. Sitten kemiasta kokeet ja sitten lukea 20 sivua ja sitten vielä tehdä esitelmää. Kyllähän sitä yliopistostakin tuli läksyä! Bulu puuskahti ja otti kynänsä. Paljon helpompi olisi kirjoittaa tietokoneellla. Bululla riitti asiaa, mutta käsi väsyi helposti ja välillä täytyi ravistella. Mutta onneksi aineesta ei tullut tällä kertaa niin pitkä.
Olin aivan ajatuksissani. Oma tietokone. Oma tietokone... Mikä siinä minua kiinosti? Samassa ponkaisin ylös.
- Myrsky! Nyt lähdetään!
Jatkuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu-uuuuuuuuuuuuuuuuuu...

Nimi: Semppu

03.03.2011 19:22
...jatkoa
Sillä välin kotona Myrsky oli tullut ja hän antoi kirjat Lumille.
- Ole hyvä, Myrsky sanoi ja avasi telkkarin. Lumi laski puikot käsistään ja katsoi kirjoja. Yksi oli "Lemmentarinoita" toinen "Rakkausrunoja" kolmas "Murhamysteeri" neljäs "Rakkausmurheita" ja viimeinen "Ratkaisematon salaisuus".
- Kiitos, Lumi sanoi tyytyväisenä.
- Mikset menisi yliopistolle kuuntelemaan Bulun luentoa?
- Nää, Myrsky sanoi kyllästyneenä.
Lumi kohautti harteitaan ja alkoi lukea "Lemmentarinoita". Hetken kuluttua kuitenkin Myrsky sammutti telkkarin, nousi ylös ja meni pukemaan.
- Minne menet? Lumi kysyi.
- Yliopistolle, Myrsky sanoi ja pamautti oven kiinni. Lumi hymyili.
- Hyvä tyttö!

Ja niin kun minä astuin bussiin. Hmmästyin toden teolla, kun Myrsky istui takapenkillä.
- Myrsky! Mitä ihmettä? minä hämmästrelin suureen ääneen.
- Hyss äiti, ei noin lujaa täällä, Myrsky sanoi ja veti minut istumaan vierelleen.
- Sinä tulit, toistin Myrskylle.
- Niin, Myrsky sanoi ja katsoi ikkunaan päin. Minä hymyilin. Myrsky ihaili Lumia, eikä halunnut tuottaa tälle pettymysä, siksi hän oli lähtenyt. Pian bussi pysähtyi yliopiston eteen. Nousimme ylös ja menimme hienosta lasiovesta sisälle. Kävelimme neuvontatiskin luo.
- Anteeksi, missä sattuisi olemaan luentosali? kysyin tiskin takana istuvalta nuorelta naiselta.
- Mikä niistä? Niitä on täällä 40, nainen vastasi välinpitämättämättömästi. Lehahdin punaiseksi. Myrsky tirskahti.
- No, tiedättekö, missä Bulu pitää luentoa? yritin uudestaan.
- Jaa niin, se! Luentosali numero 28, kolmas kerros, se ovi, missä lukee numero 28, nainen selitti mahdollisimman hitaasti.
- Selvä, kiitos! Vedin nopeasti Myrskyn hissien luo ja menimme siään. Kello oli ihan kohta kolme. Myrsky painoi numero kolmosta ja nousimme ylös. Kolmannessa kerroksessa oli valtava määrä ovia. Katsoimme niitä Myrskyn kanssa. Yksityistila, Oppitunnit, WC, kokoustila 1, kokoustila 2, luentosali 25, 26, 27 ja vihdoin 28. Astuimme sisään Myrskynn kanssa. Luentosali oli aika pieni, ykkönen oli kaikkein suurin, mutta siellä sai vain pitää kaikki professorit ja tohtorit. Keskellä salia oli pitkiä pöytärivejä ja tuoleja. Salin päässä oli pöytä ja sen takana liitutaulu ja valkokangas.
- Tuonne äiti, Myrsky kiskaisi minua kohti seinäpenkkejä, jotka oli tarkoitettu yleisölle. Pöydät oli tarkoitettu yliopistolaisille. Pian Bulu tuli. Hän tervehti kaikkia ja alkoi pitää luentoa. Hän höpisi jostain atomissta ja avaruudesta, mutten oikein tajunnut siitä mitään. Yritin silti kuunella ja tajuta asiat. Bulu puhui hitaasti ja selvästi. Kaikki yliopistolaiset kuuntelivat keskittyneesti ja kirjoittivat välillä muistiinpanoja. Myrsky haukoitteli. Tökkäsin häntä käteen. Mutta minua itseänikin jo haukotutti. Yhtäkkiä luento loppui. Bulu sanoi kiitos ja poistui. Kaikki muutkin lähtivät. Mekin älysimme nousta ja lähteä.

Kun avasin kotioven, kuului itkua olohuoneesta.
- Lumi! parkaisin ja syöksyin päällysvaateet päällä Lumin viereen.
- Mitä tapatui?
- Mitä? Ai anteeksi äiti! Taisin säikyttää sinut. Mutta tämä vain on niin surullinen kirja! Lumi pyrähti taas itkuun.
Katsoin kirjan kantta. "Rakkausmurheita". Niinpä tietysti!
- Missä Suklaa on? kysyin.
- Veistelee taas omiaan, Myrsky pukahti ja avasi telkkarin.
- Selvä. Nyt minä sitten taas lähden töihin! Tulen joskus viideltä, huikkasin ovelta ja läksin bussille. Sillä minä köröttelin töihin ja menin jatkamaan töitä. Jatkuu...

Nimi: Semppu

10.02.2011 12:27
Heräsin aamulla ja menin keittiöön syömään aamupalaa.
- Huomenta, tervehdin kaikkia. Perheessämme oli nykyään selvät aikataulut: Ensin heräsi Lumi viideltä. Lumi oli jo hirmu vanha, ja joutui käyttämään keppiä ja liikkui vain vähän ja silloin hitaasti. Lumi keitti kahvia ja köpötteli sitten istumaan keinutuoliin, johon sitten uudestaan nukahti. Sitten heräsi joskus kuuden akoihin Suklaa, joka oli vanhus ja saman näköinen, kuin Lumi. Suklaa söi aamupalan ja istuutui sitten katsomaan hiljaiella televisiota. Sitten heräsi Myrsky puoli seitsemän aikoihin, söi aamiaisen ja meni sitten laittamaan pyykkejä! Myrskystä oli nimittäin tullut kodin oma hyvä henki, sillä hän laittoi ruokaa, siivosi, ja huolehti puutarhasta, kun Lumi ei enää jaksanut, enkä minä ehtinyt. Myrsky ihaili syvästi Lumia ja siksi halusi olla samanlainen, kuin hän. Sitten heräsimme minä ja Bulu seitsemältä. Bulu nimittäin oli aloittanut koulunsa jälkeen käynnit yliopistossa ja hänestä oli tulossa hyvää vauhtia joku professori. Minä kävin töissä jossakin toimistossa, jossain lääkefirmassa. Niinpä nytkin söimme aamupalan ja aloimme valmistautua lähtöön.
- Äiti, tuletko tänään luennolleni? Bulu kysyi laittaessaan astioia pois.
- Milloin se on? minä kysyin.
- Kolmelta, Bulu sanoi.
-Mistä se kertoo? minä kysyin.
- Fysiikasta. Atomien suhteista maahan, Bulu valisti minua.
- Jaa-a, sanoin ja nyökkäsin.
Bulu pakkasi eväät ja minä etsin käsilaukkuani.
- Hei hei! huikkasimme ovelta ja läksimme sitten ulos. Menimme samalla bussilla vähän matkaa.
- Hei, hei, menen nyt tästä, nähdään sitten luennolla! sanoin ja loikkasin ulos bussista. Bulu vilkutti ja jatkoi matkaa. Minä kävelin toimistoon, näppäilin avainkoodin. Menin pyöröovista sisään ja merkitsin laitteseen, että olin tullut paikalle. Menin hissillä kolmanteen kerrokseen ja omaan toimistohuoneeseeni. Nakkasin laukun sohvalle ja avasin tietokoneen. Ensiksi täytyi käydä sähköpostissa ja sitten täytyi kirjoittaa niitä joitakin papereita englanniksi ja puhtaaksi. Venyttelin ja aloin homman. Sillä välin kotona Myrsky oli saanut pyykit kuntoon ja meni katsomaan Suklaan kanssa televisiota. Lumi nukkui yhä. Bulu kävi luennoilla ja merkitsi muistiinpanoja. Pian tuli lounaan aika.
- Minä menen ostarille syömään ja oleskelemaan kamujen kaa! Kaapissa on jotai valmiskeittoa, Myrsky huikkasi. Lumi oli herännyt ja nyökytteli päätään.
- Voisitko käydä lainaamassa kirjastosta pari kirjaa minulle? Edelliset loppuivat juuri, hän sanoi.
- Okei, Myrsky sanoi ja meni. Minä kävin kahvilassa ostamassa patonkia ja pillimehun. Bulu söi eväitään yliopiston kirjastossa. Suklaa nousi ylös ja meni jääkapille. Hän otti sieltä kaksi valmiskeittopakkausta ja lämmitti ne.
- Ole hyvä. hän sanoi ja ojensi Lumille keiton.
- Kiitos, LUmi sanoi ja alkoi hörppiä keittoa. Kun he olivat syöneet, Lumi alkoi kutoa sukkapuikoillaan kaulahuivia ja Suklaa meni vajaansa. Siellä hän veisteli pikkuneoille kaikenlaisia puunukkeja ja muita leluja.

- Kas niin, sanoin huokaisten ja kasoin puhtaaksi kirjoittamia juttujani. Kyllä pomo olisi tyytyväinen! Katsoin kelloa. Kaksi. Hienoa, ehtisin hyyvin yliopistolle. Nousin ja otin laukkuni. Menin hissillä alakertaan ja merkitsin itseni väliaikaisesti poissaolevaksi. Ryntäsin bussille ja kaasuttelin sen kyydissä yliopistolle. Jatkuu...

Nimi: Luna

30.01.2011 20:42
"Älkää juosko sisällä!"Huusin pikku neoilleni. Ne olivat riehuneet koko aamun lemmikkiensä kanssa. Cloudy - vaalean sininen pilvikuvioinen koira - juoksi Bunnien ja Icyn kanssa edestakaisin taloa. Dinna josta oli tullut oikein sievä aikuinen neo istui sohvalla silittäen Fairy kissaa sylissään.
Laitoin koko poppoolle aamupalaa. Puristin hymyillen päätäni. Bunnie juoksi jalkojeni välistä ja olin vähällä kaataa maidot lattialle. "Rauhallisesti nyt!"Huudahdin yrittäen olla kuulostamatta vihaiselta. Miten nuo pärjäävät koulussa?
Icy ryntäsi keittiöön tutkimaan aamupala pöytää. "Mull on nälkä!"Pikku neo kiljahti. "No ei ihmekkään, tuon juoksemisen jälkeen."Hymähdin. "Syömään!"Huusin muillekkin.
Pian kaikki kolme neoa istui keittiön pöydän ääressä, mutustamassa aamupalaa. Istuin Dinnan viereen ja otin itsellenikin leipää.
"Juustoa."Bunnie pyysi. Otin juuston käteen mutten antanut sitä vielä Bunnielle. "Mitä piti sanoa?"Kysyin. "Ööö..Saisinko juustoa?"Bunnie yritti uudestaan. "Ole hyvä."Sanoin ojentaen juuston Bunnielle. "Kiitos."
Ruokailimme loppuun iloisesti rupatellen. Kloudy hiippaili pöydän alle ja Dinna antoi sille "salaa" leivän palan. Fire, Bunnien lemmikki käärme luikerteri edestakaisin terraariossa. "Täytyy käydä vielä kaupassa, ostamassa lemmikin ruokaa.."Mumisin. "Minä voin käydä siskojen kanssa."Dinna tarjoitui. "Selvä, menkää te, minähän voisin vaikka jäädä siivoilemaan sotkuja."Vastasin.
Harjasin kylppärissä myöhemmin Bunnien turkkia. Dinna ja Icy odottivat vuoroaan vieressä. Icy kävi välissä katsomassa Fireä.
Hammasharjat oltiin laitettu siistiin riviin ja aamutakit oltiin ripustettu naulaan. "Oks jo valmista?"Bunnie kysyi kärsimättömänä. "No nyt on."Vastasin harjaten vielä parin suklaan ruskeaa karva tupsua ojennukseen. "Mun vuoro!"Icy kiipesi vapautuneelle tuolille. Otin Icyn turkille tarkoitetun kamman ja aloin sukia sinisiä karvoja jotka sojottivat miten sattuu ja minne sattuu.
Kiinnitin vielä violetin rusetin Icyn turkkiin. "Noni ja seuraava potilas."Ilmoitin ja otin Dinnan harjan.
Dinnan turkki oikeni nopeasti. Autoin Dinnalle vielä siniset nappi korvikset ja menimme sitten olkkariin.

//Jatkuu..//

Nimi: Geomac

28.01.2011 15:48
Toi viivasöhlö tossa ihan lopussa yrittää esittää nuolta, mut se meni ihan pieleen...

Nimi: Geomac

28.01.2011 15:47
Jatkoa...

- Älä huoli systeri, me päästään samalle luokalle!
- Mut siellä on myös ne sun kamut, ne Riku ja Skede ja mitä niitä onkaan...
- Mutta, nyt aamupalalle ja kouluun. Pakkasittehan eilen reput?
- Joo! Geo sanoi ja juoksi pöydän ääreen.
- Öh... sanoi Polly.
- No minä pakkaan sen, mene jo syömään. Polly meni ja minä pakkasin repun. Laitoin uuteen penaaliin kynät ja kumin, sekä paperiliittimet ja niittimen. Pakkasin eväslaukkuun evästä ja asetin vihkot ja muut reppuun.
- No niin! Ollaankos sitä valmiita? Nyt hammaspesulle! Polly lainasi Geon hammasharjaa ja minä valvoin että hampaat olivat varmasti puhtaat. SItten annoin Geolle uuden sinisen paidan ja lenkkarit. Pollyn sin suostutettua ottamaan luuhupparin, mutta korkokengät jäivät kotiin.
- Ja eiköhän mennä! Jätin Juniperin Limpun hoitoon ja lähdin saattamaan Geoa ja Pollyä koululle.
- Painakaa reitti mieleen, sillä joudutte menemään huomenna itse. Tulen sitten kahdelta hakemaan, sanoin Geolle ja Pollylle.
- Joojoo... Ne mutisivat. Saavuimme koululle, ja opastin "pikkuiseni" oikean luokan eteen. Geo meni heti juttelemaan Skedelle, Lartsulle, Rikulle ja Figolle. Polly jäi yksinään ja tuijotti ujona muita tyttöjä, joilla ei näyttänyt olevan kamuja. Olin jo menossa puhumaan Geolle, että hän olisi Pollyn kanssa, mutta huomasin että eräs pieni Xweetox tuli puhumaan Pollylle. Ensin Polly näytti torjuvalta, mutta sai kai jo uuden ystävän. Lähdin hyvissä mielin kotiin, kun olin ensin hyvästellyt neoni. Kotiin päästyäni annoin ruokaa lemmikeilleni ja silittelin Piccoloa. Limppu kertoi, että Juniper oli nukkunut koko ajan, mutta nyt käytävästä kuului tassuttelua. Juniper sieltä tuli vaatien ruokaa.
- Nälkä! se huusi, joten menin hakemaan tuttipullon. Se joi onnellisena ja röyhtäisi lopuksi. Sitten se alkoi leikiä Geon vanhoilla leluilla. Joskus puolenpäivän aikoihin ovikello soi. Menin avaamaan oven ja työnsin Fisherin ja Flamen pois ovelta. Ovella oli eräs punainen pterineo.
- Hyvää päivää. Oletteko te kenties Geomac?
- Päivää. Kyllä olen. Mikä on asianne?
- Tulen sieltä Neolimen kilpailut Oy:sta. Asiani koskee sitä kilpailua, johon osallistitte joulun alla.
- Jaahas. No tulkaa ihmeessä sisään, niin jutellaan vähän. Neo tuli sisään ja katseli ympärilleen. Se kumartui silittämään Limppua, joka tuli kiehnäämään sen jalkoihin.
- Otatteko kahvia?
- Kyllä, kiitos. Kun istuimme mukavasti lämpöisen kahvikupposen äärellä, pyysin neoa jälleen puhumaan.
- Niin, siis siitä kilpailusta. Miksi tulitte?
- Nimeni on siis Kristy. Minut lähetettiin kertomaan teille, että voititte sen kilpailun! Onneksi olkoon!
- Aijaa! No, haluaisitko, Kristy, kertoa mitä voitin?
- Tuota... Öh... Voititte uuden neon. Mutta jos teillä ei ole aikaa-
- Voi tottakai! Ainahan minulla on aikaa uudelle neolle! Minkälainen se on? Milloin saan sen?
- No... Saatte sen nyt. Se olen nimittäin minä.
- Ai! Siis... Sinä tulit tänne jäädäksesi?
- Niin... Tämä kyllä tuli aika äkkiä... Voin tietysti tulla myöhemminkin, jos siitä on kyse.
- Ei ei, voit toki jäädä tänne nt heti. Se on hyvä yllätys Geolle ja Pollylle, kun he tulevat koulusta!
- Keitä nämä Geo ja Polly ovat? Oh, tietysti sinun muitakin neojasi! Onko sinulla heistä kuvia?
- On minulla, mennään katsomaan. Kustuin Juniperin sohvalle viereeni, ja Kristy istui toiselle puolelleni. Otin esiin valokuva-albumin, ja näytin kaikki kuvat neoistani. Kun olimme puolivälissä, katsoin kelloon.
- Voi hyvänen aika! kello on jo melkein kaksi! Täytyy kiirehtiä hakemaan Geo ja Polly. Kristy, voitko huolehtia sillä välin Juniperista ja muista?
- Totta kai, mene vain. Lähdin kiireen vilkkaa matkaan. Juoksin puolet matkasta, ja ehdin juuri ja juuri koulun piahlle kun kello soi tunnin päätteeksi. Geo, Polly ja muitakin neoja tuli ulos luokasta. Polly huomasi minut ja veti Geonkin luokseni.
- Ööö... Moi äiti, voiko Skede tulla meille?
- Muuten sopisi, muttei nyt. Ehkä huomenna. Sopiiko Skede? Kuulin myöntävän muminan, joten lähdimme kulkemaan kotia kohti.
-Miksei tänään?
- Koska kotona on yllätys! Sanoin ja Geo ja Polly näyttivät hämmästyneiltä, mutta minä vain hymyilin. Kotiin tullessani kutsuin Kristyn luokseni.
- Kuka hitsi toi on?! Polly huudahti.
- Polly! Ei noin kohdella perheenjäseniä!
- PERHEENJÄSENIÄ? Geo ja Polly kiljaisivat kuin yhdestä suusta.
- Niin, Kristy on nyt teidän uusi isosiskonne.
- Plääh, Polly sanoi ja meni katsomaan telkkaria.
- Telkku kiinni ja läksyjä tekemään! sanoin ja Polly näytti nyrpeältä, mutta sulki TV:n. Kun läksyt oli tehty, söimme makaronilaatikkoa. Olikin jo niin myöhä, että oli aika käydä nukkumaan.

LOPPU

P.s. Tarinan loput on aina kamalan lyhyitä mulla...
^
Ja mikä sanajärjestys |

Vastaus:

Mahtava tarina! saat 200 €

Nimi: Semppu

22.01.2011 12:31
..jatkoa
Lumin kaverit astuivat sisään. Lumi tuli tervehtimään ja sitten he lähtivät Lumin huoneeseen. Pian Myrskynkin kaverit tulivat. He menivät olohuoneeseen. Minä, Suklaa ja Bulu menimme juttelemaan minun huoneeseeni. Avasin karkkipussin, jonka olin ostanut itselleni. Kun olimme syöneet kaikki karkit, luimme vähän aikaa. Bulu meni tekemään jotakin omaan huoneeseensa ja Suklaa myös. Minä istuuduin sohvalle ja aloin lukea hyvää kirjaa.

Oli jo myöhä. Ulkona oli aivan pimeää. Bulu tuli sanomaan, että meni nukkumaan. Nyökkäsin. Minäkin vaihdoin yövaatteet. Suklaakin tuli sanomaan hyvää yötä. Olohuoneesta kuului koko ajan ääniä. Yhtäkkiä korvia huumaava melu täytti koo talon. RYSKIS! Riensin olohuoneeseen. Lumikin tuli ja Bulu ja Suklaa. Lumin kaverit kurkistelivat oven raosta. Olohuoneessa oli kaatunut kuusi! Myrsky seisoi hämmentyneenä keskellä sotkuista olohuonetta.
- Jaaha? kysyin Myrskyltä.
- No...niinku...siis...ööö! Mun jalka osu tohon yhteen nauhaan, ku me oltiin sokkoo ja sit...niinku...ööh, mä kaaduin ja niin tais kaatuu kuusiki..., Myrsky sanoi.
- Jaa, että niin? sanoin minä ja huokaisin.
- Tulkaas sitten auttamaan siivoamisessa.
Minä nostin kuusen Suklaan avulla. Melkein kaikki lasipallot olivat menneet rikki. Heitimme ne pois. Sekä kaikki muutkin rikkoustuneet tavarat, mitä olohuoneesta löytyi.Ja sitten siivosimme olohuoneen.Minä vein kuusen Suklaan kanssa ulos roskalaatikoiden viereen.
- Eikö enää kuusta, Myrsky ja Bulu kysyivät.
- Ei enää, kuuset ovat loppuneet, minä sanoin.
Bulu näytti pettyneeltä.
-Hei! Lumi sanoi yhtäkkiä ja kirmaisi huoneeseensa. Pian hän tuli sieltä pikkuisen muovikuusensa kanssa.
- Kappas, minä sanoin ja laitoimme kuusen pöydälle. Laitoimme siihen jäljelle jääneet koristeet. SittenLumi haki muutkin koristeet huoneestaan. Ja sitten me vietimme mukavat pikkujoulut kaikki porukalla. Ja vieraat lähtivät vasta myöhään puolenyön jälkeen. Ja nyt voitaisiin odottaa innolla joulua!
Loppu!!!!!!!! Vihdoinkin! Sori ku tää on todellakin "vähän" myöhässä... Ja sori kun piti koko ajan pätkiä...

Vastaus:

Mahtava tarina!!Saat 200 € ja + 10

Nimi: Geomac

20.01.2011 20:34
Uusivuosi tuli ja meni. Olimm neojeni kanssa katselleet raketteja ikkunasta. Mutta nyt alkaisi neojeni koulu. (joo oon myöhäs XD)Geo oli innoissaan, sillä tapaisi kaverinsa pitkästä aikaa. Polly taa näytti nyrpeältä.
- No mutta Polly, mikäs sinulla on? Pelkäätkö ettt saa kavereita? Älä huoli, kukaan ei varmasti jää yksin. Mutta ei ensimmäisenä päivänäkään voi heti saada kavereita.
- Se se onkin! Mä haluun kamuja heti enkä vasta ens viikolla!

Jatkuu...
(Joo tuli lyhyt mut on pakko mennä...)

Nimi: Semppu

07.01.2011 12:19
...jatkoa
- Hei, sieltä tulee mun kaverit! Myrsky huusi ja pomppasi pöydästä eteiseen. Siivosimme nopeasti ruuat pois. Myrsky avasi oven. Oven takana seisoi Lumin kaverit Anni ja joku toinen mummeli.
- Öö, tervetuloa, Myrsky sanoi hämillään ja päästi vieraat sisään.
Jatkuu...

Nimi: Lixy

07.01.2011 10:18
// Toivottavasti saan hoitaa jo... //

Olin saapunut paikkaan nimeltä Neo Lime. En tuntenut ketään, ja olin saanut itselleni vähän aikaa sitten oman munan. Munan, josta syntyisi neo! Katselin ympärilleni etsien taloni numeroa. Näin monta pihaa ja melkein kaikkialla jossain pomppi joku neo. Pari neota riiteli pulkasta, yksi teki lumiukkoa ja toiset olivat lumisotaa. Hmm... Aika vilkasta täälläpäin ajattelin ja jatkoin matkaa. Vihdoinkin löysin oman taloni.
- No niin, saavuimme taloomme! Eikös se olekkin suuri? Kysyin munalta, vaikka tiesinkin ettei se voinut vastata – toistaiseksi -.
Silittelin munankuorta ja astuin portista sisään. Talo oli kaksikerroksinen, ja sillä oli oma piha. Kävelin polkua pitkin ovelle. Olin saanut parikin avainta, joku oli vamaan johonkin siivous komeroon tai jtn. Löysin vihdoin oikean avaimen ja menin sisälle. Sisällä oli hyvin paljon tilaa, keittiö oli selvästikkin uusi, ja olohuoneestakin löytyi jo televisio ja iso takka!
- Kodikasta eikö? Sanoin ja katselin munaani.
’Munalle pitäisi keksiä varmaan nimi...’ Istahdin sohvalle ja laskin munan varovasti viereeni.
-Mikäs sinun nimeksi tulisi? Sinä olet kyllä ihanan värinen... Hoitolassa sanottiin että sinusta tulisi lento neo... Ihanat siniset sulat... Hmm.. Kävisikö sinulle --- Blue one? Yht äkkiä muna hyppäsi alas sohvalta nopeat refleksini kerkesi kuitenkin ottaa sen ennen kuin se tipahti maassa. Kädessäni se yritti poukkoilla ja luulempa että se tarkoitti ”Kyllä! Se on hyvä!!” ajattelin niin ainakin.
- Selvä, sinun nimesi on siis Blue one! Lempinimeltä voisit olla vaikkapa... Bee! Se on hyvä, vai?” ja Bee poukkoii taas kädessäni.
- Selvä olet siis Bee! Huudahdin jopa riemusta, sain pienokaiselle nimen!
- No, mitä me nyt tekisimme Bee? Voisimme järjestää hiukan myöhässä olevan joulun... Olisiko se mitään? Saisit kokea ensimmäisen joulusi... Hiukan myöhässä, mutta ei kai se haittaa? olin uteliaana, jos Bee hyväksyisi voisimme saman tien mennä ostamaan jotain. Bee kuitenkin pysyi vaiti ja mietin jos se ei tiennyt mikä joulu on.
- Etkö tiedä mikä joulu on? Bee pyöri hiukan edestakaisin.
- Et taida tietää... No jouluna ihmiset tuovat kuusen sisälle ja koristelevat sen hienosti. He laulavat joulukuusen äärellä lauluja ja syövät jouluherkkuja. Jouluherkkuihin kuuluu mm. kinkku, piparit ja ihan karkit. Myös joulupukki tuo lahjoja kilteille lapsille. Lapset lähettää myös kirjeitä pukille että mitä pukki toisi heille. Aina he eivät saa kaikkea mutta suurimman osan saavat. Kuullostaako kivalta?
Bee oli tainnut mennä jo sekaisin mutta oli innoissaan.
- Tule mennään ostamaan joulukuusi ja jotain jouluruokaa!

JATKUU

Kaiken sivulla olevan materiaalin kopioiminen ehdottomasti KIELLETTY!!!
©2017 Tervetuloa Neolimeen! - suntuubi.com